Lahtinen, Lauri

Naivisteja on kahta päätyyppiä. Historiallisesti naivismi on tarkoittanut nimenomaan itseoppineiden taidetta, ja edelleenkin naivismia hallitsee heidän taiteensa. Vähemmistönä ovat taidekoulutuksen saaneet, jotka valitsevat naivismin omaksi tyylikseen.

Lauri Lahtinen kuuluu jälkimmäisen ryhmään. Hän valmistui Kankaanpään taidekoulusta vuonna 1998. Naivismi on yksi tyylillinen vivahde hänen maalauksissaan, sillä teoksista voi päätellä, että vaikutteita on tullut myös surrealismista, pop-taiteesta, sarjakuvista ja 3D-animaatioista. Jos aihe vaatii, Lahtinen kykenee myös valokuvarealismiin. Hän voisi niin halutessaan olla vaikkapa merimaalari, joka hallitsee tyrskyjen ja läpikuultavien vesimassojen taidokkaan kuvauksen.

Usein voi huomata, että itseoppinut naivisti pyrkii todellisuuden realistiseen ja jopa valokuvarealistiseen kuvaukseen. Viehätys syntyy siitä, ettei hän onnistu tavoitteessaan, mutta naivismin näkökulmasta hän onnistuukin täydellisesti. Lahtinen onnistuu siinä mihin naivisti usein pyrkii, mutta sen lisäksi hän haluaa täydentää ilmaisuaan naivismille ominaisilla piirteillä. Se tuo hänen teoksiinsa vilpittömyyttä ja inhimillistä pehmeyttä, mitä ilman hänen kuvaustekniikkansa olisikin vaarassa muuttua teknisen viileäksi.

Lahtisen mukaan hänen nuoruutensa yksi taiteilijaidoli oli naivistimaalari Henri Rousseau. Rousseau ei koskaan käynyt Afrikassa, mutta Pariisin kasvitieteellisessä puutarhassa hän sai riittävästi tietoa, jotta saattoi lähteä maalauksissaan fantasiamatkalle viidakkoon. Lauri Lahtinen kuvaa tulevaisuuden maailmaa aika lailla samassa hengessä. Pääosassa hänen scififantasioissaan ovat nuket ja robotit: Elävännäköiset nuket ottavat töissäni ihmisen roolin. Niiden avulla hän tekee fantasiamatkoja tulevaisuuteen.

Lauri Lahtinen tekee öljyvärimaalauksia kankaalle ja muotoillulle vanerille. Hän kuvaa teknologisen kehityksen nostattamia tulevaisuusfantasioita, mutta samalla hän pohtii myös ihmisen suhdetta luontoon ja teknologiaan. Ristiriita ihmisen henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin välillä on ilmeinen, ja sen käsittelyyn taiteilija tarvitsee myös naivistisia esitystapoja. Taiteilijan mukaan hän käsittelee aikamme tulevaisuusvisioita myös humoristisesta näkökulmasta.

Katsoja voi oman ja jälkipolvensa tulevaisuutta pohtiessaan tunnistaa hänen taiteessaan myös tragikoomisia piirteitä. Kun vanhus palvelutaloon päätyessään kohtaa häntä ”hellivän” robottieläimen, tulevaisuus onkin jo tässä ja nyt. Lahtisen futuristinen naivismi on siis hyvinkin ajankohtaista.